artikkelit
hifiharrastaja:
Vesa Kirves
Julkaistu:
Hifimaailma 2/2013
Insinööriopintojen aloituspaikka jäi aikoinaan käyttämättä, kun it-ala
vei. Vasta
näiden hankinnan
jälkeen ääni asettui
Vesan pitkään toivomalle tasolle.
?Aluksi kaikki virtalähteen konkat menivät vaihtoon. ?Olen aina purkanut ja koonnut laitteita. Vesa Kirves
Teksti: Kari Nevalainen Kuvat: Mauri Eronen
hifiharrastaja
Neutraali
on kaunista
Vesa Kirves on harrastanut äänentoistoa ainakin 30 vuotta. Olen
huomannut, että ei ole laitetta, jota ei voisi parantaa.?
15. Se on sellaista osien pyörittämistä laitteiden kesken, sen kokeilemista, miten
niistä irtoaa paras hyöty.?
Näin Vesa kertoo cd-soittimeensa tekemistään modauksista. Mutta eipä
kiirehditä asioiden edelle.
Cadillacilla Forsel
Vesa sanoo olevansa insinööriluonne. Siitä alkoi Vesan harrastamisen viimeisin
jakso, jota värittää vakavampi kvasi-zeniläinen diyhenkinen asioiden ytimeen meneminen. Pyöritinpuolen elkot vaihdoin Black Gateihin.
Tein muutokset vähitellen. Sitten kokeilin superregulaattoreita ja sama juttu.
Isoja eroja. Sitten hankin superkellon ja oivalsin, että
sen olisi pitänyt olla ensimmäinen modaus!?
?Signaalitielle laitoin yhden mikron Oimp V-Capit,
pari M60-päätteistä poistamaani Rel-Capia ja Teflon
V-Capit. Laitoin tilalle Rubikonit, sitten aloin leikkiä perusregulaattoreilla ja huomasin, että niissä oli äänieroja. Silti menossa
ovat vasta toiset hifikaiuttimet, ja nekin on hankittu jo 1980-luvulla.
Kovin hitaita ovat olleet Vesan liikkeet myös elektroniikan kanssa, mutta
yksityiskohtiin pureutuminen vie aikaa.
Vesan laitteiston
sydän: Atma-Sphere
M-60 Mk2.3 ?päätemuuntajattomat
päätteet. Halu tehdä omia kokeiluja kuuluu Vesan luonteeseen
Atma-Spheren
loppun asti balansoitu MP-3 ?esivahvistin seitsemällä
12AT7-, kahdella
6SN7GTja kahdella 12AU7putkella. Atmojen bravuuri on, että ne tuovat muusikot
tilaan. Toisaalta
tiedetään, että laitteiden hinnasta komponenttien
osuus on vain 10 %. vuoden
1971 Cadillac Eldorado . Vesa hankki ensimmäisen digisoittimensa vasta 20 vuotta cd-levyjen lanseerauksen jälkeen. Ennen Ohvoja Vesa ehti kokeilla esimerkiksi Jean Hiragan 50W-vahvistinta, mutta ?se tappoi musiikista rytmin?. Kun kiinalaiset putkivahvistimet rantautuivat Suomen niemelle, Vesa hankki Cayinin putki-integroidun EL34/KT88-putkilla.
?Otin sen molemmilla putkilla ja totesin pian, että
EL34 oli paljon musikaalisempi. Vesan ensimmäinen kunnon levysoitin oli
Well Temepered Classic ja vahvistin Ohvon fet-integroitu. Sitten 2000-luvun alkupuolella
Vesa kiinnostui harrastajien suosimista putkivahvistimista, vaikka lähtökohtaisesti ei tykännyt lämpimästä
äänestä. Eikä ihme, sillä Vesan mukaan vinyyliääni on edelleen ?toiselta planeetalta?. Jos perästä puuttui L-kirjain,
Maailman paras putkivahvistin
Cayinin osoittautuessa soinniltaan liian romanttiseksi
ja pehmeäksi Vesa ryhtyi miettimään, kuten aina, mikä
olisi paras vaihtoehto, mitä maailmalla on tarjota. Tärkeää valinnassa oli
tietenkin äänen laatu, mutta myös äänen määrä! Että
ääni potkii ja menee alas. Muissa paikoissa ne eivät toimineet. ?Halusin aloittaa highend-tason harrastamisen. Vesan mukaan tästä seuraa, että
kannattaa hankkia laite, jonka peruskonstruktio hyvä,
mutta komponentit halvat ja modattavat.
Vesalle kolme parannusmahdollisuutta on yli muiden. Ääni ei ole kaiuttimien takana tai jossain, vaan
kuuntelija on samassa tilakuvassa. Ohvon vahvistin alkoi
osoittautua ?löysäksi?. KT88:sta puuttui
herkkyys, se oli kömpelö soinniltaan! JJ EL34L:t olivat parhaat EL34:set. Pidin siitä. tai koko
ketju . Virtasuotimia tai upseja Vesa ei ole
harkinnut, koska hänen kokemuksensa mukaan, mitä
lähempänä virtapuolen modaukset ovat putkia, sitä
suurempi vaikutus virran laadulla on.
Tarina Ralph Karstenin Atma-Sphere MP-3 -esivahvistimesta on kuvaava. Nämä asettavat selvät reunaehdot äänen laadulle. Vesan cd-soitin on
alun perin Marantz
CD-38:sta kehitetty
ja monen modaajan
suosima AH Njoe
Tjoeb 4000, modaajien ykkösmaasta
Hollannista. Nykyinen
Alphason Sonata on hyvä yleissoitin, mutta ei yhtä
hyvä klassisella kuin Forsel?, Vesa muistelee kaiholla.
Pienet suomalaiset kaiuttimet vaihtuivat Snellin
CII-malleihin vuonna 1989. Atmat ovat tässä paremmat kuin mitkään toiset kuulemani vahvistimet.?
Pari vuotta ennen päätteitä Vesa hankki AH Njoe
Tjoeb 4000 -cd-soittimen ja pari vuotta sen jälkeen Atma-Sphere MP-3 -etusen. Kun Vesa hankki laitteen, ensimmäinen operaatio oli tottakai putkien rollaus, kunnes löytyi ?mahtava kombinaatio nosseja?: Ranskassa
valmistetut Mullardin 12AU7:t ottoon ja Tungsolin
6SN7:t antoon. ?Tungsolit ovat rapsakat, epäputkimaiset, eivätkä lainkaan pehmeäsointiset. Kun tuohon lisää Tent Labin b-dacin,
on koossa Vesan nykylaitteisto.
Kaksi asiaa kiinnittää huomion. ja osti rahoilla Forsel Air Borne -levysoittimen tangentiaalivarrella ja ilmapumpulla. Kaiuttimet olivat ?jotkin pienet suomalaiset?.
Noihin aikoihin Vesa myi avoautonsa . Ne antavat
hyvää potkua äänelle. Ensimmäinen on signaalitien konkat, toinen virransyöttö ja virtalähde romppeineen ja kolmas digisoittimien kellotus. Putkien toimivuus on aina sijaintikohtaista?, Vesa muistuttaa.
Seuraavaksi olivat vuorossa signaalitien konkat,
koska konkka on Vesalle ?surkea komponentti. Putket ovat tärkein modauskohde.
Putkien välillä on valtavat erot!?
1
2
1. Roimasti parannellun
soittimen sisältä
löytyy Philipsin
TDA1546 DAC-siru,
Burr-Brown OPA604
dual-mono op-ampit
ja pari putkea analogiaosassa.
2. ei ole yhtään parempi kuin sen osat. ?En tykkää minimalismista,
autossanikin oli aikoinaan 1500-wattiset systeemit!?
?Tiesin, että putkissa ei ole trankkujen raakaa vääntöä, mutta päätemuuntajattomat Atmat olivat teknisesti mielenkiintoiset ja rakenteeltaan yksinkertaiset. ?Se oli mahtava soitin klassisella musiikilla, paras
kaikista, mutta ei pysynyt rytmissä rytmimusiikilla!
Varsinkin kovissa potkuissa se laahasi. Kaiuttimet ovat edelleen
mallia Snell CII. Toiseksi,
kaikki hänen laitteensa, tarkoituksella tai ei, oikein yllyttävät modaamaan eli tekemään parannuksia.
Kolmenlaisia parannuksia
Vesan harrastaminen lähtee siitä, että laite . Ne ovat hyvät, mutta vain tuossa kohdassa. hifiharrastaja
Vesa Kirves
ääni huononi heti. Monet
alkuperäisistä sisuskaluista ovat saaneet kyytiä Vesan
käsittelyssä.
16
Vesa muistelee rakentaneensa ensimmäiset vahvistimensa ja kaiuttimensa jo 1970-luvun puolella.
Musiikkia hän on kuunnellut aina, mutta vasta
1980-luvulla Ruotsissa asuessaan häntä alkoi kiinnostaa
parempi ääni. Halusin
tietää, mikä olisi kaikkein maagisin parannus.?
Niin löytyi Atma-Sphere M60 -päätteet Espanjasta.
Muitakin vaihtoehtoja oli, kuten Lammit, mutta niiden hinta oli aivan liian kova
Vastusten ja tasasuuntausiltojen välillä Vesa ei
kuullut eroa äänessä. Äänivarsi on Alfasonin oma HR-100s-MCS-titaanivarsi,
äänirasia AudioQuestin 7000 MC. Soittimessa
on putkilla toteutettu analogiaosa, omat virtamuuntajat pyörittimelle ja dac-osalle, Wiman ja Vishayn
osia, Philipsin TDA1546 DAC -siru ja Burr-Brown
OPA604 dual-mono operaatiovahvistimet jännitevahvistukselle. Ovat aivan ultimaatit, ihan ylivoimaiset. Cdsoittimen ja esivahvistimen välissä
TentLabsin b-DAC
?da-muunnin. Ottopuolelle
tuli muun muassa parhaat Low ESR Rubikonit, Four
Pole Jensenit, paremmat regulaattorit ja vielä Mundorfin Tube Capit. Hän rupesi tutkimaan, mikä olisi maailman
i
paras konkka. V-Capit, kuten tiedetään, eivät ole
halvimmasta päästä, ja niin alkoi Vesan harrastamiselle niin tyypillinen fundeerausvaihe: Raaskisiko investoida. Tykkään, että kaiutin täyttää huoneen äänellä, että välittyy musiikin tunne. Selvitystensä perusteella Vesa päätteli V-Capin olevan teflonkonkkien aatelia. Näissä
Snelleissä on älytön tunnelataus. Messuilla en ole
kuullut yhtä säväyttäviä kaiuttimia.?
Snellien kotelo on sisältä vahvistettu. Pian hän tuli tulokseen, että sen pitää
olla Teflon-eristeinen, jos haluaa neutraalia ääntä. Tosin kaikki konkat ovat nyt
V-Capin sinkkiset. Ope
raatio maksaisi 500 euroa.
Ottoputki on Philipsin nos, seuraavat kaksi putkea
(paikka V4) ovat kiinalaiset Tsuguan Treasuret. Speksit ovat hyvä
lähtökohta, mutta eivät yksin ratkaise mitään, kuuntelu ratkaisee?, Vesa toteaa varmalla äänellä.
MP-3:n virtalähde sai myös osansa. Keskiääniselle
Vesa on rakentanut kotelon sisälle oman kotelon.
Päällimmäisenä
Alphason Sonata
?levysoitin. Pääteputket ovat alkuperäiset, mikä on ymmärrettävää, sillä 6AS7-putkia on 14 kappaletta per
pääte.
Alussa mainittu cd-soitin on AH Njoe Tjoeb 4000.
Se on paranneltu versio Tjoeb ?99 -cd-soittimesta,
joka on puolestaan oem Marantz CD-38. Viimeksi mainitut Vesan ostamassa yksilössä oli vaihdettu johonkin upsamplaavaan moduuliin.
Vesan mukaan operaatiovahvistimet ovat cd-soittimessa äärimmäisen tärkeä osa. Kupariset ovat mietinnässä. Juuri näin sen pitää soida!?, Vesa riemuitsee lopputuloksesta. ?Niissä oli armoton potku, mutta
vähän kolkko ääni. Bursoneille Vesa hankki vielä neljä kappaletta Tentlabsin
shuntteja: ?killer kombo!?
Sointin ja kaiutin 1980-luvulta
Alphason Sonata on hihnavetoinen transkriptio-levysoitin synkronoidulla ac-moottorilla 1980-luvulta. Riaa on Sjöström
Audion piirikortti, johon Vesa on jo tilannut paremmat komponentit. Vesa kokeili selkärepullista eri vaihtoehtoja. Sitten taas raaskin hankkia nykyiset Burson discrete -operaatiovahvistimet. ?En
halua pehmeää ja värittynyttä soundia, vaan musikaalista, neutraalia ja sähäkkää ääntä.?
Mutta mikä Teflon-konkista olisi paras. ?Tsuguanit ovat tappoputki juuri tuossa kohdassa, parhaat kokeilemani, käsittämätön potku ja tilainformaatio.. Loputtomien surffailujen ja kokeilujen jälkeen AD797:t vaihtuivat Dexa New Class D diskreetti-op-amppeihin. Tent
Labsin Guido Tent on
auttanut Vesaa
modausten kanssa
yleisemminkin.
17. Ne eivät suuntaa, mikä on hyvä. Hanke on vaiheessa...
Vesan mukaan hänen 3-tie-Snellinsä ovat edelleen
?äärettömän musikaaliset kaiuttimet. Ensimmäinen parannus ääneen tuli AD797:lla: ?ei yhtä hienostunut mutta luonnollinen?. Onko hyöty varmasti uhrauksen arvoinen?
Lopulta Vesa otti ratkaisevan askeleen ja hankki
kahdeksan V-Capia signaalitielle, eikä ole katunut.
?Esimerkiksi Wiman konkat ovat teknisesti laadukkaita, mutta eivät soi signaalitiellä hyvin. hifiharrastaja
tsessään?. Samoin esimerkiksi Tentlabsin LM-opari mittaa hyvin, mutta
äänessä ei ole mitään tunnetta. Lähtöpuolelle tärkein parannus oli
Tentlabsin E-Choke-kuristimen lisääminen.
Hyvän äänen salaisuus: M60-päätteet
Atma-Sphere M60 mk2.3 -päätteiden ympärillä modaukset ovat keskittyneet oikeiden putkien löytämiseen
Aluksi Vesa ei tehnyt mitään alkuperäiselle
jakosuotimelle. hifiharrastaja
Vesa Kirves
Kaikki elementit on vaihdettu osin siksi, että woofereiden ripustus mureni käteen, osin siksi, että Vesa
halusi saada hieman enemmän nykykaiuttimille tyypillistä kirkkautta ja ?mikrodetaljeja?.
Wooferi on nyt 10. Se näkyy siinä, miten hän väittää ?neutraalin olevan kaunista?, mutta myös tavassa
jolla hän antaa tilaa subjektiivisille kokemuksilleen.
Teknisestä lähestymistavastaan huolimatta Vesa on
ilmiselvä subjektivisti. Sen voi päätellä tavasta, jolla hän puhuu neutraalin äänen ihanteesta kaikenlaista romanttista, värittynyttä ääntä vastaan, ja
toisaalta hänen yksityiskohtiin pureutuvasta harrastustyylistään.
Jaottelu kuitenkin pakenee todellisuutta. Bassotoisto
oli uskottavaa olematta liiallista. 1980-luvun kunniaksi
aloitimme kuuntelut Donald Fagenilla, ja kyllä, soinnissa oli 80-lukulaista hyvää tummuutta, myöhempien
aikojen kirkkaammilla sävyillä avitettuna. Sitten on niitä, jotka pyrkivät tietämään kaikki yksityiskohdat ja ymmärtämään, miten
laitteet toimivat ja jotka uskovat asioiden rationaaliseen analyysiin.
18
?Äärettömän musikaaliset. ScanSpeak, parasta sarjaa paperikartiolla, keskialue-elementti on Audax 5. Ääni oli Vesalle iso pettymys.
Kaiutinkaapelit ovat AH Njoe Tjoebit, ?raikkaat,
neutraalit ja kohtuuhintaiset?. Uusi suodin on nyt vasemmassa
kaiuttimessa. Vesa ei laita satoja euroja kaapeleihin, elleivät ketju ja varsinkin signaalitien konkat ole kunnossa! Välikaapelit ovat jotakin
diy-mikrofonikaapelia. Kaiuttimet on
modattu kuulostamaan hieman vähemmän 1980-lukulaisilta.
Snell CII:n uudet
elementit ovat 10?
ScanSpeakin wooferi, Audaxin 5?
hiilikuitukartioinen
keskialue-elementti
ja Peerless/ScanSpeak tekstiilidometweeteri.
Vesa kuulunee jälkimmäisiin. Jos
odotettavissa oleva muutos ei ole reilu, en uhraa sille
aikaa enkä rahaa.?
Fagenia ajan tyyliin
Näin Vesan kokeilut jatkuvat, hitaasti ja kärsivällisesti,
kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Muutokset systeemiin lähtevät sisältäpäin.
Kirjassaan Zen ja moottoripyörän kunnossapito Robert M. Äänikuvakin parani. Pirsig jakaa ihmiset romantikkoihin, hetkessä
eläjiin, jotka ovat kiinnostuneita asioista yleisellä hahmotuksen tasolla. Jutellessani Vesan kanssa huomaan hänelläkin olevan romanttinen puolensa. Laatuääntä.
Vesa ihailee myös systeeminsä tarkkaa ja voimakasta iskuäänien toistoa, tunnetta siitä, että ne hyökkäisivät esiin kuin tyhjästä. ?Etsin aina taivas aukeaa -tasoista subjektiivista parannusta äänenlaadussa. Se toimi hyvin varsinkin välillä 500?
3000 Hz. hiilikuitukartiolla ja diskantti Peerless/ScanSpeak-tekstiilidome. Hän ottaa mieluummin ensiksi selvää asioista ennen kuin ostaa mitään uutta. Snellin
CII-kaiuttimet ovat
seuranneet Vesaa
1980-luvun lopulta
asti. ?Musiikki on kuitenkin se tärkein, näprääminen tulee vasta toisella sijalla.
Tällä hetkellä on menossa kokeellinen populaarimusiikki ja jazz?, Vesa summaa.
Vesan melko pieni kuuntelutila on kolmikerroksisen
talon alimmassa kerroksessa. Myöhemmin Vesa tilasi amerikkalaiselta Madison Audiolta uuden jakosuotimen suunnittelun. Kun Vesa napsautti M-60-päätteet A-luokkaan etulevyn kytkimestä, ääni sen kuin
parani.
Mikä kvasi-zeniläisyys?
Nyt pitäisi olla selvää, että suurimmat kiksit Vesa saa
pienten asioiden kanssa näpertelystä, yksityiskohtien
pohtimisesta ja parantelusta, usein yhteistyössä valmistajien kanssa. Alakeskialueen eron suotimien välillä
Vesa on korjannut, mutta muuten kokeilut ja mittaukset ovat vielä kesken.
Koska Atman M60-päätteille ihanteellinen kuorma
olisi yli 10 ohmia, Vesa hankki Paul Speltzin ZeroBox-muuntajat vahvistimen ja 8-ohmin kaiuttimen
väliin. Ja aivan kuten Vesa
sanoi, ääni oli aineeton, äänikuvan sisäiset vivahteet ja
muut yksityiskohdat nousivat esiin. Useisiin subjektivisteihin verrattuna Vesalla on kuitenkin silmää myös teknisten
yksityiskohtien kauneudelle ja niiden tuottamalle ilolle ja sisäiselle rauhalle.